Päätin avautua ajatuksistani elämästäni nykyään etävanhempana ja siihen liittyvistä tapahtumista ja taisteluista..Kaikki alkoi pari vuotta sitten parisuhteeni myrskyisästä päätöksestä.
Eroon liittyi kolmas osapuoli, mikä teki siitä vielä vaikeampaa. Lapsi oli tuolloin 1,5-vuotias, eli ei siis mikään kauhean iso vielä. Sitäkin rakkaampi kuitenkin.
Exäni päätti muuttaa vanhemmilleen toiselle paikkakunnalle tunnin ajomatkan päähän. Poika oli siinä vaiheessa päivähoidossa paikkakunnallani, ja äiti pystyi vapaapäiviensä ansiosta näkemään ns. pitkiä viikonloppuja kokoajan. Olimme kuitenkin sopineet, että kunhan hän saa hoitopaikan pojalle toiselle paikkakunnalle niin alamme elämään ns. "viikko/viikko -systeemillä. Sitten hän teki muuttoilmoituksen ja samassa teki muuttoilmoituksen pojasta myös. Minulle tämä tuli vähän yllätyksenä ja kysyinkin, että mitä tämä tarkoittaa. Hän selitti, että pojalle ei saa hoitopaikkaa ellei hän ole kirjoilla äidin paikkakunnalla. Tästä syystä allekirjoitin paperin ja ajattelin, että ei minulla ole väliä onko pojan kirjat minulla vai äidillään. Kunhan saan olla joka toisen viikon pojan kanssa. Enemmänkin jos mahdollista.. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti